sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Jukola 2017

Tällä hetkellä on hieman sekavat tunnelmat, syy siihen on selvillä, mutta asian analysointi ottanee aikaa. Senpä takia yritän ensiksi keskittyä tuohon Pihkaniskat 1 joukkueen huippusuoritukseen tulokset. Minulle oli langenut osuus 3. Tämä sopi ihan hyvin, vaikka eniten toki tykkään suunnistuksesta pimeässä. Omat taidot vain eivät riittäneet tuonne 2 osuudelle. Tulemmekin toteamaan omista GPS kiemuroista, että päivällä saa paremmin kiinni tällaisessa maastossa. Harmillisesti noita turhia pummeja itselle tuli ja syy siihen on kompassin käytön unohtuminen.

Aloitetaan pummeista. Pitkä ykkönen meni hyvin kun piti oman päänsä ja kiersi tienkautta. Harmillisesti matka kakkoselle tyssäsi tiheikköön, jossa kompassin käyttö unohtui ja tupsahdin jonnekkin.. lopulta kampesin itseni tielle ja sieltä suunnalla rastille pienen koukun avulla. Sitten meni hyvin 3-8 välit. Matkalla 9:lle pysähdyin jostain syystä liian aikaisin. Melkein tuntuma katosi, mutta pidin pääni kylmänä ja matkaa jatkamalla rasti löytyi. 10 ok.



Taas urat ja muut veivät väärään suuntaan ja kompassin käyttö unohtui. Seurauksena haravoin kaikki hajonnat, voi räkä! Tämän voisi korjata pidemmällä välillä 12-149 ja vain yksi turha pysähdys matkalla tapahtui. 13-15 ok ja tuolla 15-74 tiesin missä olin ja kuopat löytyivät hyvin. Tässä vaarana oli mennä liian pitkälle urien viemänä.

16-17-18 jossa pieni koukku mutta omasta mielestä olin kartalla. Toki tässä olisi voinut tulla helposti takkiin paljonkin. Eli limitillä mentiin. 19-20-21 jossa kevyttä hapuilua vaikka tarkoitus oli mennä tuolta tie-polku kierrolla. 22 ok. Sitten sumeni ja kompassin käyttö unohtui taas ja ihan turhaa sekoilua. Lopulta omalle rastille hieman harmistuneena. 24 tuli syliin ja piti oikeen tutkia olikos tämäkin leimattava. Tarkistuksen jälkeen leima ja matka jatkui tarkoituksena ohitella loppumatkasta letkassa olevia heppuja. 25-26 ok ja maaliin täysii. Kartan palautus ja viestikapulan luovutus seuraavalle.



Suoritus oli hyväksytty ja sijoitus hyvä. Kiroilin noita pummeja, mutta pitää myöntää ettei vanha koira uusia temppuja opi mut tää taitaakin olla mun tyyli. Siihen on tyydyttävä ja nautittava kiemuroista. Väliaika analyysi tulee näyttämään samat mokat kuin gps, kun se vain ilmestynee.

klik iso


Sijalta 220 lähettiin ja nyt tuloksissa sija 149!

Joukkueelle tuli huippusijoitus! Kiitos,  hienoa oli päästä nauttimaan tästä!


Sitten siihen toiseen juttuun. Yleensä minulla on ollut tapana tuplata, jos siihen vain on mahdollisuus ja kunto antaa myöten. Nyt kävin maaliin päästyäni heti uimassa yöllä ja sen päälle nukuin 2-3h. Tiedossa olisi yhteislähtö "Isossa MetsäJätti" joukkueessa ja pääsisi tutustumaan vaativiin hajonta rasteihin uudestaan. Kaikki piti olla hyvin ja olo ok eikä jaloissa painanut uinnin ansiosta. Iloisin mielin kartoille ja sanasia siinä tuttujen kanssa vaihdettiin. Paukusta matkaan ja juoksentelin k-pisteelle ihan hyvää vauhtia ja vain kerran jouduttiin kävelyaskelia ottamaan ennen siltaa.

Katsoin karttaa ja kivaa rinnerastia olis tiedossa eli nyt voisi harjoitella tuota kartanlukua ihan rauhassa. Vaihtelin välillä noita uria ja suunta 1-64 oli selvillä. Tuli isompi jyrkänne ja luin karttaa päätin kiertää oikealta ja samassa menin pehmeässä kanervikossa nurin siten ettei mitään ehtinyt tehdä. Nousin, katsoin itseäni ja käteen hieman sattui, katse sinne ja ilkeän näkäinen reikä. Maassa oli pieni puolilaho kanto, joka siihen taisi osua. Noin 10 sekunnissa selvis, että parempi kävellä takaisin ja mennä ensiapuun.

Siellä pääsi pötköttelee ja välittivät viestin keskeytyksestäni kilpailutoimistoon, joka ei itselle heti ekana tullut mieleen tässä tilanteessa. Sitten haavaan kaadettiin kaikkia desilitkuja reilusti, puudutus ja tikkiä kehiin. Onneksi kaikki sormet toimii ja jänteet ovat ehjiä. Tikkejä taisi tulla 3-5, toki en niitä laskenut mutta lankoja oli aika paljon. "reikä" oli ison mehupurkin korkin kokoinen ja ikävän näköinen. Hieman kipeä käsi on mut kyllä se tästä. Eli näistä huippufiiliksistä päästiin kolikon toiselle puolelle, jonne voi joutua hetkenä minä hyvänsä. Arpea tulee mut toivotaan, että pahimmilta jälkioireilta vältytään lääkityksellä ja sillä että rokotukset on kunnossa.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Nuts Karhunkierros 53k

kuva: Merja Ylihärsilä

Karhunkierroksella 56 km ajassa 6 h 23 min 23 sec 1630 metrin nousulla tuottaa tuskaa, raastoa, nautiskelua ja iloa!

Paikka ja reitti olivat tuttuja jo vuosilta 2014 ja 2015, jolloin taistelin tuon 160k matkan taskuuni. Tällä kertaa otettiin mittaa miten maisemiltaan upea reitti menisi hieman vauhdikkaammin lyhyemmällä matkalla.. Aamu unisena 80k matka jäi heti pois laskuista joten 53k passasi hyvin. Muutenkin omassa harjoittelussa pitäisi olla näitä perusmatkoja enempi jottei ihan jämähdä paikalleen sauvomaan. Lisäksi taso tulisi olemaan kova vaikka reitillä olikin paljon vielä lunta sekä läheiset arvokisat vaikuttivat monen startti päätökseen. Lopulta keli vaikutti olevan ihan passeli eikä lumikaan aiheuttanut päänvaivaa.

Matka lähtöpaikalle tehtiiin Asmon kanssa bussikyydillä. Siinä pohdittiin mitkä olis tavoitteet ja vauhdit. Lukittiin vauhti ~10km/h sekä tunnustellaan miltä meno maistuu. Kyydityksen jälkeen kahvioon nauttimaan virvokkeita mutten uskaltanut ottaa munkkia, juotiin kahvit sekä bansku energiaa ja yhden boosti geelin sekä vanhan auton mutustelin. Lämmittely untuvatakki sadetakkeineen lähtisi paluukyydillä maalipaikalle. Repussa oli pakattuna pipo, buffi, sukat, takki, muki, ensiapu+avaruuslakana, nesteet ja energiat. Arvioisin että paino ~2,5kg paikkeilla, kun nestettä oli 1,2l sekä täysi määrä karkkia ja energiaa.

kuva: Merja Ylihärsilä

Startin lähestyessä käytiin pusikossa tyhjennyksellä sekä tehtiin samalla kevyttä verraa ja tunnusteltiin fiilistä. Lopulta valuttiin porukan läpi eturivin tuntumaan, jossa oli pari parijonoa. Tästä päästiin hyvin lähtemään ensimmäisten kahdenkymmenen joukossa. Vauhti oli rivakkaa, muttei se tuntunut yhtään pahalta kun sai koneen lopulta käyntiin siinä parin kilometrin jälkeen. Ekassa kunnon alamäessä päästeltiin vauhdilla jono porukasta ohi ja muodostettiin oma letka. Alussa meitä oli siinä enempikin, mutta lopulta porukka vajeni neljään henkilöön.

Letkassa välillä kyseltiin haluaako joku vaihtaa paikkaa, mutta omasta mielestä yritin vain roikkua mukana. Oma olo ei ollut kevyen kevyt ja joutui keskittymään hengitykseen vähäisten sanallisten kommenttien kera. Kilsat naksuivat hyvää vauhtia ja hieman kyllä hirvitti, kun eka 10km meni 51 min. Toki tiedettiin että alku on tosi helppoa ja vaikenee koko ajan pikkuhiljaa. Päätin kuitenkin roikkua mukana ja katsoa miten äijän käy. Maisemat olivat hienoja mitä niitä nyt ehti katselemaan ja satunnaisia ohituksia tuli pitkänmatkalaisten kanssa. Lopulta toinen kymppi mittarissa aikaan 55 min.

kuva: Juha Saastamoinen

Muistelisin, että siinä 25km paikkeilla sovittiin Asmon kanssa, että otetaan naksu pois vauhdista. Yksi kevyt horjahdus oli tapahtunut Kitkan kivikossa ja onneksi Asmo selvisi ilman loukkaantumista. Itsekkin kompuroin jo joten parasta hieman hellittää. Letka vajeni yhdellä ja lopulta oltiin kaksistaan. Alun ylivauhti alkoi tuntumaan liikaa ja suolaakin olin jo popsinut monesti geelitankkauksen yhteydessä ja ihan muuten vaan. Kone vaan ei suostunut pitämään kierroksia ylhäällä. Tämä tietenkin johtui vauhtiharjoittelun puutteesta.. yleensä palauttelija vaan palauttelee. Matka ekaan huoltoon oli pitkä, jopa niin pitkä etten muistanutkaan miten pitkältä se tuntuikaan. Silmissä vilisti ne karhunkierroksen km viitat noiden kivikkojuurakkojen kera. Saatiin yksi karkulainen kiinni ja palauteltiin samaa vauhtia. Päässä oli usvaa ja pientä tuskaa.

kuva: Tomi.M

Basecamp; Nopea pullojen täyttö ja banaani, suolakurkku ja sipsi tankkaus. Nestettä olis pitänyt juoda enempi mutta olo tuntui kevyeltä. Pikaisesti matkaan ja samalla yritin arvella paljonko tämä pidensi reittiä edellisvuosiin verrattuna ja ainakin siitä tuli kilsa lisää jossei enemmänkin. Matka jatkui rauhallisen verkkaisen ripeästi eteenpäin ja energiaa mussutettiin koneeseen lisää kokoajan. Yleensä ylämäki oli paras paikka syödä ja juoda nestettä.

Etappi2 piti olla lyhyt pyrähdys, mutta vauhdin hiipuessa, lumen lisääntyessä ja kapeassa v-lumirännissä juoksentelu tuntui välillä ihan mahdottomalta. Matkalla bongasin tuttuja paikkoja ja yritin pitää hyvää fiilistä yllä vaikka juttu ei hirveesti lentänytkään. Varmaankin molemmat taistelimme heikotusta vastaan ja pohdimme miten viimeisen etapin selätämme helpoiten. Suo osuudella oli yksi liukas kohta ja Asmo tutustui märkään maaperään ja onneksi selvisi säikähdyksellä mutta hieman märkänä.

Meno oli aika hiipimistä kun lähestyttiin tuota viimeistä hienoa nyppylää, Konttaista ja sen tienvarsi huoltoa. Meno oli jo lähes hengailu tasoa ja puhettakin tuntui riittävän. Ilmeisesti palautuminen tapahtuu hitaassa vauhdissa. Asmoa oltiin kannustamassa ja tehtiin pikainen huolto ja syötiin kourakaupalla noita makoisia mandariineja, ne olivat tosi hyviä juuri jäätymis rajalla olevia.

kuva: Virva Vuorenpää

Lähdettiin yhdessä tunkkaamaan Valtavaaran kukkuloita ja mäet nousivat itsellä hyvin. Alamäissä jotenkin ei ollut tarpeeksi luottoa jalkoihin. Asmolla taisi olla toisin päin. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi porukkaa lipumaan ohi. Osa oli 31k kärkiporukkaa ja muutamia 53k meni ohi. Lopulta jäin roikkumaan yhden letkan perään joka koostui 53 kärkinaisesta (luulin eka 31k) ja samassa letkassa oli muutama muukin. Asmo oli hivenen jäänyt yhdessä nousussa. Oletin että pian pyrähtää ohi jossain alamäessä. Lopulta nyppylät loppuivat ja viimeinen nousu alkoi jonka jälkeen pelkkää rallattelua maaliin. Tässä mäessä letkan vauhti hieman hiipui ja aloin katselemaan ohituspaikkaa. Jaloissa tuntui olevan puhtia ylämäkeen ja nyt se piti käyttää. Hihkaisin siinä että nyt tehot täysille ja kierrokset punarajalle.

kuva: Tomi.M

Huippu tuli äkkiä ja loivaan alamäkeen juoksu tuntui kulkevan joten pitkää loikkaa ja rullaavaa menoa oli luvassa. Sen verran portaiden vieressä juostessa meinasin pyrähtää mutkan pitkäksi. Tiukka kanttaus maalisuoralle ja hirmu tuuletuksia ja hyppyjä. Olipa se makoista rämäpäistä rallattelua.

kuva: Mika Kimmo

Hetken kuluttua Asmokin tuli ja nopeasti kuumaa soppaa masuun ettei roppa jäähdy liikaa ja saunan kautta oluelle sekä fiilistelemään kisatunnelmaa!

kuva: Merja Ylihärsilä

Numeroiden valossa pientä analyysia miten matka eteni. Tästä näkyy hyvin, että alussa vauhti oli hyvinkin ripeää, Siitä se sitten pikkuhiljaa hidastui mäkien ja lumimäärän lisääntyessä. Taukoihin aikaa meni maltillisesti toki gps käppyrä sen totuuden kertoo..

Etappi 1: 32,25 km,  aika 3:03:33,  keskivauhti  5:41 min/km
Basecamp taukoon meni 2 min 04 sec
Etappi 2: 17,05 km, aika 2:10:01, keskivauhti 7:38 min/km
Konttaisen taukoon meni 2 min 58 sec
Etappi 3: 6,7 km, aika 1:04:47, keskivauhti 9:40 min/km

kuva: Merja Ylihärsilä

Asmolle kiitos hyvästä alkuvauhdista ja seurasta matkalla!

kuva: Merja Ylihärsilä



lauantai 18. maaliskuuta 2017

ICEBUG XT TALVEROGAIN

Estonia, Tallinn months ago Kuivan Kesän Oravat (Squiller on Dry Summer) - Team take part of 4 hours Rogaining on foot. We had a good route plan but we didn't drop out checkpoints away at beginning. So we get penalty and loosing 16 points. Finally we got 2nd position on H40 category and overall 8. in (slow)foot series. The Icebug XT Sport Winter Rogaining (18-Mar-2017) rate was high rated because of the participants point of view. There was many Rogaining world winners. I'm happy with our results even if we did big mistakes our route plan. Here you can see our live GPS track http://www.sportrec.eu/ui/#1cbvlqg The Official results found in http://www.xtsport.ee/ftp/Talverogain%202017/veb/web/results.htm My GPS measure 40,5 km at the race and avg. HR was around 149.

But the biggest moment happen at end part of the race about 3h 30 min time, just before checkpoint 74. All our team members lost navigation skills at same time.. but we didn't stop as it should be.. we continue running at full speed even we didn't know where to go.. finally we hit on high fence.. and small river.. about 5 meter wide full of cold water.. we try to pass it on north but there was a very big dog sitting on the yard.. looking for us. Then we try to go sea side but it is not possible because of high reed and also land start to sink under legs.. So only fast way to pass this barrier was swimming on the 0°C water at short moment.. we did it one by one.. so the rest of the run all the fingers and toes was unfeeling. Luckily we able to keep some running speed to warm our body with movements.

XTSport page http://www.xtsport.ee/voistlused/xt-talverogain/info/

Thanks!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaisrogaining

Pösilö mikä pösilö.. äly hoi älä jätä !!

No miksi? Senpä takia ku edellisvuoden jäätävän kokemuksen perustella päätin jo hyvissä ajoin et, jos on pahempi keli kuin -20°C ni en starttaa ja jos on vaan -15°C ni meen lyhyen matkan.

Tässä alla Vaisalan mittarin tilanne, joka hyvin kertoo totuuden miten kävi, kun startti oli klo 11. Aurinkoinen päivä kivasti lämmitti keliä (punainen lämpötila, sininen kastepiste).


Miten tässä näin pääsi käymään.. Tultiin timangilla pakkasen kestävällä Corollalla paikalle Juhan kanssa. Kamat nurkkaan ja emit rekisteröitymistä kehiin. Yritin tiedustella onko 4h vai 8h.. jotenkin siinä kävi niin, että Juha otti 8h kortit esiin ja ajatelin et mikäs siinä, pääseehän sieltä pois. Tiimi Les Köykäset(+Houches) ja Roope oli saman pöydän ääressä tutkimassa karttaa.. Ilmassa oli hyviä ehdotuksia ja kaakon suunnassa oleva tie-ryteikkö-helvetti kannattaa jättää väliin. Aikaisemmin olin jo Asmon kanssa jutellut ja 8h settiä kuulemma tiedossa. Järvenkiertoa siis, mutta miten päin.. päätettin Juha:n käydä konsultoimassa Asmoa.

Asmon suunnitelma oli ottaa kaikki lännestä alhaalta ylös ja kaakosta jättää kaukaisimmat 4 rastia pois. Tuumasin Juhalle, että tää on hyvä suunnitelma, mut kuitenkin palattin takaisin omaan kammioon vääntämään tehokkaampaa piste-matka-reittiä.. paikalle oli jo saapunut Jussi ja Kimmo. Tässä vaiheessa oli sellainen meno päällä ettei ulkona ole pakkasta ja täysillä matkaan :-O  lopulta siitä omasta suunnitelmasta ei mitään tullut vaan nöyrästi pyytämään beesi apua Asmolta. Kimmo taisi tehdä oman suunnitelman, joka lähes seurasi Asmon suunnitelmaa.. jossa Juha, Jussi ja minä roikutiin perässä.



Startti oli ihan katastrofi.. annoin rukkaset ja kartan Asmolle ja menin pusikkoon kuselle niin lähtö tapahtui, vaikka piti olla 5min aikaa.. no tulin nopeesti takaisin, mutta missä on Juha.. ja Jussia ei nähty.. kaikki oli vuorautuneet vaatteiden alle.. Juha oli kehunut vessaan mennessä, että ottaa meidät kii (eikä ollut piirtänyt yhtään reittiviivaa edes karttaan..) ni lähettiin Asmon kaa hissukseen hölkkää kohti ekaa rastia. Leimattiin rasti ja Juhaa ei näkynyt.. mutta pian jo ääni kuului, joten porukka olis kasassa.

Hölkkäiltiin kohti seuraavaa rastia ja päästiin melkein sinne saakka, kunnes porukka oli läjässä. Vauhdin piti olla leppoista mut hikeä puski ja oli tosi lämmintä. Vaihdeltiin siinä kuulumisia ja mä kuvasin kännykällä suttukuvia ja luin karttaa samalla. Meno oli railakasta, joten pientä hakua oli kokoajan. Kuitenkin jokainen tuleva rasti saavutettiin hyvin ja käytettiin haravaa ennen rastia.




Rasti - rasti - rasti.. isoin pummi tuli R33, jossa kompassin lukemattomuus aiheutti ajautumisen liikaa pohjoiseen. Luettiin myös karttaa huonosti ja samaistuttiin liian lähelle rastia kunnes hyvä kiintopiste löytyi. Seuraavalla rastilla R22 yritin juoda, mutta juoma oli osittain jäätynyt, 3 geeliä oli jo mennyt. Hölkättiin itään ja takaisin pohjoista pitkin itää kohti. Pidettiin Mustalammen laavulla tauko, juotiin ja tankattiin energiaa. R34 vielä houkuttelin Jussin mukaan 54 rastillle ja tähän mennessä oltiin taukoiltu 3min + 5min. Joten Jussin pisteillä olis oltu aika kärkikahinassa 4h sarjassa.



Ihme juttu, kun on useampi suunnistava matkassa mukana niin jotenkin ne isot virheet pysyy suht aisoissa. Niitäkin hieman toki tapahtuu, muttei sellaista sydäntä pysäyttävää mokaa tule. Omassa mielessä ajatelin vääntää tuon järven kierron ja sitten katsoa miltä tuntuu. Lamput päähän R38, johon meni noin +3min. Rastit löyty hyvin 31:lle saakka porukassa ja tässä tuumasin, että meikä lähtee maitojunalla etsimään iltaolutta terassilta.. jäähyväisrastilla(R31) joutoiltiin noin 4 min. ;-)


Jaloissa ei ollut mitään vikaa eikä kunnossakaan.. jotenkin takaraivossa pelkäsin että lopussa ei hyvä heilu.. henkinen kantti petti, kun takastaskussa oli jo #UTMB+#PTL. Mottona on, että homman pitää olla kivaa kun sitä tekee! Tuuppasin tietä yksi kohti R21 ja siitä maaliin ajassa 6:17:56 matkaa 42km tuon gps:n mukaan.. syke oli keskimäärin 140 ja jossain ylämäessä pumppu piikkasi 162. Juha voitti ja Asmo tuli toiseksi, kun huhun mukaan ei jaksanut pistolla hakea 21 rastia jonka Juha poimi lopuksi. Mulla sijoitus näytti asettuvan 9. paikkeille.

Juhan kommentti lopun kierrosta:
"Loppulenkin rastit löytyi Asmon vetämänä mukavasti. Jotenkin ne vain metsästä tupsahtivan eteen. Kuu toimi hyvänä kompassina, mutta siitä huolimatta ei meillä tainnut olla rastille 45 mennessä eikä sen jälkeen kovin hyvää käsitystä missä mentiin. Lopussa Asmo säästeli jalkoja, mutta kipasin tiepistolla vielä rastin 21 kun aikaa oli vielä reilusti jäljellä."

lumileopardi

https://www.rastit.fi/5193/

https://loppiaisrogaining.wordpress.com/




sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Libahundi Jälg, Kallavere, Viro 22.10.2016

6h Seikkailurogaining, toimi hyvänä maan päälle palauttavana lenkkinä  noilta komeilta alppivuorilta. Toki olin jo kokeillut Vaarojen maratonin uutta reittiä 1.10. 43km ja siellä huomasin että palautuminen oli vielä pahasti kesken. Nyt Virossa kulku oli huomattavasti parempaa, jonka tuloksena koko kisan sija 2. Tiimin veturina toimi Heikki ja Juha, itse räpistelin perässä sen mitä jaloista lähti. Vetonarua kuitenkaan ei tarvittu vaan pystyin jostain taikomaan niitä vähäisiä voimia jalkoihin.



Kisahan perustuu pisteytettyihin rasteihin sekä tehtävärasteihin joita oli 5 + alkutehtävä. Tällä kertaa noita älytehtäviä ei ollut, joten hyvällä suorituksella kaikki onnistuivat lyhyessä ajassa eli ne kannatti tehdä. Maaston vesiesteet aiheuttivat suunnitteluun huomattavaa haastetta (lue pistoja) sekä kartan syherömittakaava (1:22000) oli toivoton noissa vanhoissa meripenkereissä. Suunnittelu tehtiin perinteisellä kaavalla, että tehtävärastit + isot pisteet valittiin ja matkalle osuvat pienet pojot poimittiin, jos osuivat kivasti reitille. Tämä tuotti noin 41km suoraan ja 1,3 kertoimella noin 53km, joka sopi kaikille.

Alkutehtävässä sekoiltiin hieman, juostiin ohi rastista ja hajaannuttiin, löydettiin toisemme ja poimittiin lisää rasteja ja lopulta suunnattiin ekalle rastille, kun pisteitä oli poimittu riittävästi. Jalat meni hieman hapoille jo tästä mut onneksi vauhti tasaantui sopivaksi 5min/km tasasella. 5 ekaa rastia ei tuottanut pahoja yllätyksiä, mutta 48-81 väli oli 3m korkeaa meriheinää. Siellä ei voinut kaatua, mut puskettiin läpi. Sekä jalat uivat nilkkoja myöten  jääkylmässä vedessä. Siinä meinasi usko loppua kesken, vaikka matka linnuntietä oli lyhyt.

Tehtävärastilla oli tennispallo selkiä vasten kävelyä ja Juhan kaa konkattiin pikaisesti tämä läpi. Edessä oli helppo mennä kertoen miten maasto muuttuu edessä. Matka jatkui onnistuneen tehtävärastileimauksen jälkeen hyvin. Rastin 50 ja 42 lähellä olevat lisäurat sekottivat ajatusta ja hieman hajaannuttiin ja rastit löytyivät lopulta ilman isoa hakemista, vaikka kartasta ei oikein saanut noita korkeuskäyriä luettua. 61 osui lähes bingolla kohdalle, eikä kavuttu kuin yksi turha nyppylä.

82 tehtävärastilla Juha pyöritti autonrenkaan mäkeä ylös ja me kannustettiin kovasti rinnalla. Rengas tuli mäkeä alas helposti ja lisäpisteet ropisi plakkariin. Miinuksena itse rastileimasinta ei meinattu löytää, kun tultiin rastille. Lyhyt sprintti siirtolapuutarha alueen vierestä ja nyt tultiin trapetsi tehtävärastille, jossa korkeanpaikan kammoisin Heikki valittiin korkeuksiin kiikkumaan. Me autettiin tukikepin pitämisessä Juhan kaa. Hissukseen hivutettiin sirkustaiteilija 10m matka puulta puulle noin 5m korkeudessa olevalla trapetsi liinalla. Tähän meni nun kellon mukaan noin 7min.

Tästä innostuttiin ja paineltiin vauhdilla seuraavan rastin ohi. Onneksi tämä pummi tuli piston yhteydessä, joten haettiin eka taaimmainen rasti ja poimittiin paluumatkalla tämä pummattu 43 lampien kautta helposti. 38 - 56 tiepätkä oli puuduttava vastatuuli osuus, jossa juuri ja juuri pysyin imussa poikien perässä 4:50 min/km vauhdissa. Pian jo oikaistiin pellolle ja puussa oleva rasti nähtiin kaukaa. Mun jalat alkoi krampaamaan tästä askelmuutoksesta, joten käveltiin hetki ja nautin suolaa kunnolla. Pian helpotti ja 47 meni jo juoksujalkaa.

49-54 tehtiin pieni reitinvalinta erhe eikä hettu 37 rastia, vaan mentiin noita jyrkkiä penkkoja ylös alas extrana. Toisaalta nyt oli jo pieni aavistus, ettei pystytä suuniteltua reittiä toteuttamaan, kun tehtävärastit kuitenkin vievät aikaa suhteessa matkaan. 67 kumpare olikin notko mut rasti lopulta löytyi ihan ok.

Hashhouse:ssa eka tankattiin juotavaa reilusti ja meni hieman liiallisen syömisen puolelle. Olin aika sippi ja Juha ja Heikki teki pallon vieritystä naurulla tehtävää. 3 palloa narulla 3 eri golf reikään. Annoin tasapainotukea Juhalle parikertaa, jotta pallo saatin nopeammin perille. Toin kahvia ja syötin keksejä Juhalle samaan aikaan, kun tehtävä oli menossa.

52/84 rastit olivat vaihtaneet paikkaa eli 45 luolarastin jälkeen oli tehtävää tiedossa. Juha lähti melomaan ja me käytiin Heikin kaa läpi mahdolliset reittivaihtoehdot viimeiselle tunnille. Löydettiin hyviä vaihtoehtoja. Tämän suunnittelun/tehtävärastin aikana kysyin järjestäjältä voiko 65-44 rastin hipsutella rantaa pitkin ja kuulemma merivesi on alhaalla eli kannattaa kokeilla. Melonnan jälkeen matkalla 65 rastille Juhalle syötin suolaa, kun vaihteeksi melonnassa palautuneet jalat alkoivat kramppailemaan. Suola auttoi ja Heikki suunnisti ja veti letkaa vauhdilla.

Onneksi 25-64 välissä sähkölinjalla oli pientä koneuraa vaikkakin täällä kuivaneet jalat kastuivat toistamiseen läpimäriksi. Nyt päätettiin hakea 51 ja jättää 40-34 pois ja painella 46 kohti josko juuri ja juuri ehditään poimia se. Tieura oli hukassa ja oikaistiin kahden tontin välistä pellolle, jossa tiedottelin paljonko aikaa on jäljellä. Vauhti oli mulle aivan liian kovaa, mutta sinnittelin perässä tahdonvoimalla. Maali oli lähellä ja lopulta aika oli 5:57:05, matkan ollessa 52,1 km eli tästä tuli keskivauhdiksi liikkeellä 6:20 min/km garmin connectin mukaan.

Itsellä oli 1,5l juotavaa sekä geelejä, vaahtokarkkeja pari suklaapatukkaa. Joista juotavat ja geelit, vaahtokarkit meni, mutta suklaata ei pystynyt/ehtinyt syömään kuin vasta maalissa. Repussa ollut varakokis-painolasti meni ennen ruokailua ja teki eetvarttia. Suoritus oli hyvä ja tulosten tullessa seinälle yllätys oli iloinen. Onnistunut suoritus kaikilta ja nyt omat jalat tarvitseva hieman palautusta.



GPS reitti alla kuvana sekä klik



Palautuskakku, joka jaettiin tyylillä suomalaisten kesken laivalla:


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

PTL® 3/3

Morgex


Laskeuduimme kaupungin valoihin ja hämärällä kujalla näimme hahmon. Ajattelimme hieman säikäytellä paikallista yökyöpeliä, mutta rohkeasti ja tuttavallisesti hahmo lähestyi meitä. Lopulta puheen sorina tavoitti Jussi.K:n ja meidän hieman kujeilevan tiimi fiiliksen. Jussi opasti meidät huoltoon ja kertoi missä nukkumapaikka ja pesu olisi. Jatkoimme matkaa kirkkoon, jossa virallinen huoltopiste sijaitsi ruokineen juomineen ja huoltokasseineen. Samalla meiltä kyseltiin vointia ja taidettiin todeta ettei pojissa mitään vikaa ole, ehkä vähän väsyneitä.

Valtasimme pari pöytää ja rupesimme mättämään ruokaa sen mitä napa veti ja samalla kävimme varusteet totaalisesti läpi sekä vaihdettiin hieman puhtaampaa vaatetusta ylle. Ekaa kertaa, kun nakuna kirkossa ja join olutta ;-) Juha joi ehtoollisviinit kaikille jaloille. Jussi yritti pysyä menossa mukana ja sai järjestettyä kaikki erikoistarpeet vauhdilla, Kiitos!

Lopulta todettiin ettei hyvää yötä kannata käyttää lepäilyyn, kun vielä olisi yksi pitkä osuus edessä ja kaksi takana. Kaikki taidettiin tietää, että olemme seikkailussa niskan päällä, muttei sitä mitenkään mainostettu. Ainahan voi sattua vaikka mitä ihan viimeisillä kympeillä. Jussi vielä päästi meidät matkaan, vaikka juttumme olivat jo hieman sekavia. The Les Köykäset eivät olleet enää niin keveitä, kun reppu taas painoi lähes sen 8kg kaikkine herkkuine.


kuvat: Jussi Kallioniemi

Morgex - Maison Vieille 20km +d2620m - d1592m


Tiedossa oli hieman tasaista ja sitten jyrkkenee pahamaiseen siksakkiin. Tätä oli jo etukäteen tutkittu ja todettu hieman jyrkemmäksi nousuksi. Ennenkuin päästiin kaupungista kokonaan ulos teimme paikallisen viiniviljelmälle kunnon lannotuksen ja olo keveni hurjasti, kun ylimääräinen painolasti jäi laaksoon (pahoittelut viiniviljelmän omistajalle). Oli pimeää ja pari kertaa etsittiin polun alkua, kun se lähti isommalta uralta ihan pöheikköön. Lopulta, kun urat löytyi niin se oli ihan hyvä suunnistuspolku.

Mäki jyrkkeni ja jyrkkeni. Oletin ettei se enää voi jyrkentyä, koska sitten valuu ihan itsestään alas, jos vahingossa nostaa molemmat sauvat maasta. Eipä mitä, mäki senkun vaan jyrkkeni! Nyt meniin ihan älytöntä mäkeä ylös ja huumori oli jotenkin herkässä. Suunniteltiin suomeen sellaista "Sepeli Satkua" ja mietittiin mitä herkkuja se pystyisi tarjoamaan. Pian olimme ihan sumussa ja jotenkin pimeä oli vaihtunut tasasen valkoiseen sumuun. En vieläkään ymmärrä miten se tapahtui ja koko ajan mulla oli sellainen fiilis, että olen mennyt tästä ihan varmasti joskus jossain kisassa. Koskaan ei selvinnyt millainen dejavù se oli. 

Pian sumu hälveni ja nautimme auringon säteistä, vaikka tiesimme porottavan kuumuuden ahdistavan sielua noin 6 tunnin kuluttua. Lopulta otimme tässä mäessä sellaiset naurukohtaukset, että vesi valui silmistä ja nauraminen kutitti mahaa. Lisäksi pidimme yhden evästauon rinteessä ja Juha otti ainakin kahdet 3min nokoset tämän tunkkauksen aikana. Pidimme myös lukuisat kukkien kastelutauot sekä bongasin hienon perhosen, joka kuivatteli siipiään auringossa.

Pian olimme jossain harjanteella ja onneksi ei sentään tunkattu Tètè du:n etelä huipulle. Siitä sivusta kurvattiin vanhalta lahonneelta helikopteri alustalta rinteeseen, jossa oli kivivyöry verkkoja 100m välein ja puikkelehdittiin alas. Samalla kuulimme kuuluttajan hehkutusta Courmayur:sta saakka, kun CCC:n startti aallot tekivät lähtöään. Lopulta, kun pääsimme tarpeeksi alas näimme ison joukon matkaan lähteneitä ja jouduimme menemään hieman vastakarvaan ja kannustimme heitä sekä ehdimme vaihtamaan kuulumiset parin suomalaisenkin kanssa.



Tuupattiin laaksoon ja puikkelehdimme kaduilla, samalla joku tuli talosta ulos ja lupasi tarjota huoltoa meille jos tarvis on. Kiitimme, mutta meillä oli kaikkea paitsi aikaa ehtiä kuumuuden alta pois ja jatkoimme matkaa. Meille oli valittu sellainen via ferrata reitti Mont Chetif huipun läheisyyteen. Siinä sitten roikuttiin taas ketjussa ja vaijerissa, paikalla ollut  kuvaaja ehdottomasti vaati meitä poseeraamaan tässä kohtaa. Toivotaan, että joku näistä pätkistä sitten nähdään virallisessa PTL videossa, kun se lopulta julkaistaan ja postitse saapuu kotiin.

Kuumuus oli raastava ja eteneminen hidasta. Onneksi varjoa oli kohtalaisesti. Päästiin ylös mutta alastuloreittejä oli kaksi eikä gpsit auttaneet, joten valittiin tietty väärä ura. Lopulta etsittiin oma oiko ja liukasteltiin ruohorinnettä alas hoippuen ja lopulta päästiin takaisin omalle uralle. Väsymys alkoi taas painaa hermoja ja mieltä. Onneksi tästä selvittiin fyysisesti ehjinä ja matka jatkui johonkin työmaan kulmille mistä löytyi avoinna oleva ruokapaikka. Tässä tankkasimme rannareita ja pihvin vaikka annoksen nimi oli joku Burger speciaale. Lopulta kysyttiin voidaanko nukkua terassilla ja saatiin lupa.

Otimme sellaisen 1-2h levon vaikka hälyä oli aika paljon. Jotenkin se ei haitannut. Harmillisesti aurinkotuolit olivat vain hieman kiikkeriä niin välillä Mikko ja Juha nukkuivat pitkillä puupenkeillä. Lopulta tilattiin tupla espressot. Sit kun selitin mitä ollaan tekemässä meille tarjottiin mahdollisuus Redbull speciaaliin, johon tietty tarrattiin kiinni. Ne voisivat pelastaa seuraavan yön.

Maison Vieille - Refuge Robert Blanc 19km +d1804m -d960m


Ohitimme Maison Vieillen lähes lennossa, toki Juha näytti miten juodaan 1,5 kolavichy sekoitus kertahuikalla ja muutenkin pidettiin aika älämölöä toisen tiimin kanssa tällä huoltopistellä. Ilmeisesti päiväunet toimivat hyvin edellisessa omakustanne taukopaikassa. UTMB huoltohenkilöt olivat päiväunilla, mutta pärjäsimme ihan hyvin tee se itse metodilla.

Matka jatkui rinteeseen hitaan varmasti ja GPS jäljen seuraaminen oli taas himpun verran helpompaa. Maasto oli jotenkin selkeä lukea ja meno maistui. Taas kerran yön musta verho laskeutui ja vuorien yllä näkyi jo onneksi hieman pilviäkin. Nämä mahtavat näytelmät toistuivat kerta toisen jälkeen. Niitä ei pysty kuvailemaan taikka kertomaan, mutta hienoja ne oli.

Näimme myös valomatoja rinteessä sekä juoksureitin huolto harjanteen nuotioineen. Täällä järjestäjät osaavat tosiaan hoitaa homman hieman paremmin, nyt otsalampun valokiilassa näkyi sellainen kuva kun lentokenttä näyttää pimeä valaistuksessa. Ei tarvi ettiä reittimerkkiä. Tosin me tietty tuupattiin omaan rinteeseen yksin seikkailemaan. Hieman jännitti onko meille tilaa seuraavassa paikassa niin pidettiin pientä kiirusta, kun mentiin vinorinnettä kohti Robert Blanciä. Jotenkin kuvittelin sen olevan ihan pian edessä, matka vain jatkui ja ylitettiin ainakin tuhat jokea, jotka tulivat jäätiköltä. Osa oli tosi isoja ja osa helppoja ylittää. Aina pelättiin miten päästään yli. Muiden tiimen valot vilkkuivat takana ja edessä ei ollut valopiste apuja. Lopulta tuli opaskyltti eteen. Vielä olis vajaa 2h, mitä vittua. Ei voi olla. Katsottiin kaikki härvelit läpi ja todettiin, että nyt pitää pitää energian tankkaus tauko ja rauhoitetaan menoa.

Syötiin rauhassa eväitä ja jatkettiin matkaa. Ei me voitu muutakaan. Oltiin jossain takaperärinteessä ihan jumissa ja taaksepäin ei ollut asiaa mentiin vain eteenpäin. Mulla tuntui olevan ihan ok syke päällä. Lopulta päästiin majalle jossa meidät otettiin vastaan. Menimme ruokapuolelle syömään, mutta jouduimme hieman odottamaan, kun kokki herätettiin ja hän rupesi heti valmistamaan meille ja 2-3 takana tulleelle tiimille ruokaa. Söimme ja Mikko meinasi nukahtaa lautasen päälle. Väsytti, jotain sovittiin nukkumisesta ja kun pää osui tyynnyyn simahti heti. Muistaakseni tässä varattiin muutama tunti unille ja ennen aamunkoittoa piti olla jo matkassa.

Olin pessyt jalat ennen nukkumaan menoa ja yhdellä toisella kilpailijalla oli nenäverevuotoa. Tätä oli ollut jo Juhalla ja itselläkin kerran. Tuumasin, että sitä on ilmassa ja vuoristoilma ja pöly tekee tepposet. Herätys tapahtui kännykällä kuten aina ja painoin sen pois, jotenkin nukahdin, 10min vielä ja sitten heräsin uudestaan. Herätin Mikon ja sanoin, että herättää Juhan ja tarviin leukoplastia tohon mun jalkaan. Teippasin hiljaisessa ruokapaikassa jalan ja rasvasin ne kunnolla sekä päätin ottaa kahden sukan taktiikan kehiin tässävaiheessa. Tämä olikin onnistunut ratkaisu.

kuva: www.alain-collet.com

Refuge Robert Blanc - Chalets De Miage 23km +d1354 -d2591m


Majalta könyttiin pimeessä alas ja reitti hävisi aina 5m kuluessa. Sillä ei vaan pysynyt ja välillä ajelin Lumoniten Compass ihmettä täysillä tehoilla jotta nähdään keltaiset reittimerkinnät. Uupuneina jatkettiin matkaa ja hieman herpaannuttiin. Jouduttiin reitiltä sivuun eka noin 100m ja lopulta tunkattiin varmaan 400m suoraan ylös sellaista liuskelohkarekivikkoa, jossa kivivyöryn vaara oli ainakin 80%. Pieniä sellaisia tapahtuikin ja onneksi nousulinjat olivat kaikilla eri niin ei hätää. Lopulta päästiin takaisin reitille ja tämä oli meidän toinen iso suunnistuspummi. Väsy teki tehtävänsä. Olisi pitänyt olla 3 GPS laitetta automaatti hälyllä, eli jokaiselle oma, niin ehkä näiltä pummeilta olisi vältytty.



Päästiin harjanteelle jossa rastilipun kaltainen riepu liehui. Katseltiin kaukaa Robert Blanc majaa ja ei ihme ettei siellä ole vilske. Paikka on tosi hurjassa paikassa. Matkalla majalle näimme myös rinteessä olevia kiipeilijöiden tukikohtia, jotka olivat hurjissa paikoissa noiden vuorien rinteillä. Täällä me olimme yhtä vuorien ja tähtien kanssa. Fiilis oli sanoinkuvaamaton.

Matka Miageen oli pitkä ja näimme hienoja ylänköjärviä sekä kuinka ne oikeat alppikauriit loikkivat vauhdilla kivikossa sekä rinteillä. Onneksi tänne laaksoon ei aurinko porottanut. Yksi paha alamäki matkalla oli, tässä varoitus kivivyöryistä, joita näimmekin yhden tosi pahan. Rinnettä alas tuli sellaisia 20-50kg lohkareita sitä vauhtia et jos ne olis tulossa kohti niin paniikki tulis.


Pian nähtiin jo muitakin ulkoilijoita, koska oli lauantai ja retkeilijät olivat liikenteessä. Varmaan ihmettelivät meidän joukkoja, et onpa uupuneen näköistä sakkia. Päivän lämmitessä minulla alkoi tehot laskemaan pahasti ja olo oli ihan utuinen. Pelkkää usvaa ja usvaa. Lopulta yritin ottaa kofeiinia muttei apua. Täytettiin juomapullot yhdessä omatoimi huoltopisteessä. Tässä oli mukavaa puista rinnettä ja polkua varjojen kera. Ketään ei näkynyt pitkään aikaan, joten pidimme lannoitus tauon polun vieressä ja Juha nukkui polulla poikittain. No senhän arvaa että juuri silloin sitä porukkaa löytyy polulle. Varmaan outo tilanne kun joku nukkuu pitkin poikin polkua ja muut kyykkivät pusikossa.

Chalets De Miage - Chamonix 27km +d1764m -d2329m


Oletan Miagen olevan WP109, koska täällä oli sellainen auringon porottama huoltopaikka, jossa oli hieman varjoa. Matka tänne meni yhden pikkunousun yli, jossa Juha otti mun repun kantoon ja työnsi ylämäkeen. Mun meno hyytyi lämmöstä lähes totaalisesti ja ilman reppua mun vauhti parani siten, että matka jatkui kohtuu vauhdilla. Huollossa tankattiin kovasti ja vielä olisi viimeinen iso nousu edessä. Nousuun aurinko porotti kivasti ja matka jatkui määrätietoisesti ekalla harjanteelle hieman vauhdikkaammalla menolla. Yritettiin pitää hyvää vauhtia yllä, että päästäisiin vikaan laskuun vielä valoisalla.

Laskeuduttiin välilaaksoon, jossa aasit tervehtivät meitä. Jotenkin ne lähtivät seuraaman kulkijoita ja ihmeteltiin kuinka kauan ne oikeen tulee perässä. Tässä myös tuumasin, jos mun vauhti hiipuu liikaa niin  reppu Juhalle että tiimin vauhti pysyy hyvänä. Siksakissa uppouduin mietteisiini ja vauhtini hiipui, jolloin Mikko ohjeisti Juhalle, "lisäreppu kantoon". Tämä auttoi jyrkässä nousussa pitämään nousuvauhtia noin 1h +d500m. Jalat toimivat mutta eivät olleet enää vetreet. Vähän ennen juna-asemaa oli kivasti alppikauriita liikenteessä ja kävin aseman maisemavessassa keventämässä oloa.



Muistaakseni tässä otin repun kantoon, kun juotiin ylimääräiset vedet ja ilma viileni pilvien kerääntyessä huippujen läheisyyteen. Yksi henkilö tuli vastaan tässä viho vikassa nousussa ja päästiin lopulta kivimajalle. Täällä järjestäjät olivat vastassa ja kyselemässä vointia. Laitettin sauvat kasaan ja valmistauduttiin pahamaineiseen laskuun. Tämä kuitenkin olikin suht helppo ja mielestämme olimme olleet pahemmissakin paikoissa. Taustalla ukkonen kumisi ja kuulimme edellisen tiimin huutelevan toisilleen jotain. Sen jälkeen emme nähneet heistä kuin muutaman otsavalovilahduksen ennenkuin laskeutuivat puurajalle.

Me olimme rinteessä ja ihailimme ukkosta. Olipas hieno katsella miten maasalamat iskevät vastalaakson rinteeseen. Lopulta se läheni ja alkoi hieman satamaankin. Jylinä läheni kunnes melkein vieressä kumahti ja Juha säikähti etsimään suojapaikkaa kun ääni kuullosti ihan kivivyöryltä. Säikähdyksellä selvittiin ja jatkettiin vielä matkaa toki nyt jo katseltiin suojapaikkoja sillä silmällä et olis kiva olla katoksen alla. Lopullisen silauksen teki yksi vierestä mennyt vaakasalama ja porukka säntäili junaradan suuntaan etsimään suojaa.



Täältä löytyi yksi sininen työmiesten maja. Tietenkin se oli lukossa ja lopulta Juha löysi 3 avainta nipussa. Oli sitten jännää kun avain kerrallaan kokeillaan sopiiko se lukkoon. Lopulta viimeinen avain sopi ja pääsimme hetkeksi suojaan. Pidimme eka hyvän ruokatauon ja söimme lähes kaikki eväät mitä oli. Hätä energiaksi jäi muutamia siripirejä. Sade jatkui joten päätimme ottaa vielä tunnin nokoset. Mikko ilmoitti järjestäjillekkin tilanteesta, mutta ne tuskin mitenkään reagoivat.

Sade oli lakannut ja ovet lukkoon. Nyt matka jatkui alamäkeen kohti Les Houches :ia. Jossain välissä tuota siksakkia kaikkien puhelimet piippasivat ja järjestäjä oli siirtänyt viimeisen osuuden helpommalle ja pidemmälle reitille meidän näkökulmasta. Tuumattiin, että mennään alkuperäistä reittiä jos päästään valtoimena virtaavan puron yli. Tämä näytti liian vaarallisesta pimeässä, joten laskeuduttiin alas kaupunkiin ja nöyrästi tuolle kiertoreitille.

Keskustassa ei ollut sopivasti mitään pubia auki joten joen yli toiselle puolelle ja usvainen matka jatkui kohti Chamonix:a. Reittimerkinnät olivat puutteellisia tuon aika merkinnän suhteen niin ei oikeen tiedetty kuinka pitkä aika tässä menisi. Ukkosuojassa kuvittelin, että muutama tunti menis maaliin, mutta lopulta sitä meni varmaan yli 3 tuntia. Lopulta, kun tiedettin kauan meillä menee maalin niin soitin puhelimella Merjalle tiedon.



Maalissa aikaan 137h 53min 16sec ja sijoitus 8. / 48 maaliin päässyttä joukkuetta. Pituutta 299 km ja nousua noin 26500 m. Matkaan lähti yli 100 joukkuetta, mutta kun tämä ei ole kilpailu niin tulokset ovat vain lista joukkueista. Unelma saavutettu ja loistava tiimi toimi kaikissa tilanteissa oikein! Heikot hetket osuivat jokaiselle eri aikaan ja tasaisuus oli meidän valttina. Hienoimmat hetket olivat yleensä harjantaiden ja huippujen päällä maisemia katsellessa toki laaksojen tarjoamat huollot olivat arvokkaita.

Tähän loppuun laitan GoPro video reportaasin meidän matkasta, joka ehkä hieman avartaa varjaan 6 päivän ja yön matkaamme.

Tulospalvelu klik

Video tulee kun se latautuu klik