Kevyt kävely kaupunkiin ja samalla katsastettiin vastapäisen rinteen via ferratan lähtöpaikka.. sää oli sateinen mutta lämmin ja vastapäisen rinteen yläosissa näkyi kivasti lumisia kohtia joten ylhäällä sade oli tullut lumena.
Päivälenkki:
8,3km 2h 5min, nousu 230, lasku 655
Sade loppui sopivasti, kun tultiin aamupäivän kävelyltä. Aivan hämmästyttävän nopeasti keli vaihtui tuntikausien sateesta auringon porotukseen. Kolmessatuhannessa metrissä piti lämpätilan olla pakkasen puolella niin pukeuduttiin kuin naparetkelle, joten olo oli tukala jo junassa ja osa turisteista oli shortseissa.
Ostimme siis Peak Passit (8 pv n. 300 e), joilla on rajoittamaton pääsy kaikkiin hisseihin ja Gornergrant junaan johon siis hyppäsimme iltapäivällä kahden aikaan.
Gornergrat 3089m
Euroopan korkeimmalla läpivuoden kulkeva juna. Zermatt 1620, Gornergrat 3089m eli juna nousee 1469m.
Maisemat on lumoavat, Monte Rosan massiivi, Sveitsin korkein vuori, Dufourspitze 4634m ja Alppien toiseksi suurin jäätikkö Gorner Clacier ja kaikenkaikkiaan 29 yli 4000m vuorta.
Siellä sijaitsee myös euroopan korkeimmalla paikalla toimiva hotelli, Kulmhotel.
Ylhäällä sade oli tietysti tullut lumena, joten mahtava näky kohtasi meidät perillä. Emme jääneet turhia pällistelemään muiden turistien tapaan vaan lähdimme kulkemaan Hohtälle:lle (3286m) kulkevaa harjanne polkua. Sinne johti kuitenkin vain yhdet jalan jäljet lumessa. Pidimme paljon kuvaus taukoja, kello kävi ja polkukin oli paikoin louhikkoinen. Jalat piti asetella tarkasti ja yhtäkkiä huomasimme että taivaan rantaan kerääntyi tummia pilviä tavallista enemmän. Päätettiin kääntyä takaisin noin vajaan tunnin etenemisen jälkeen. Matkalla poimittiin yksi kätkö ja pidettiin evästystauko.
Takaisin hotellille tultuamme oli kaunista ja lämmintä, niin että päätettiin kävellä alamäkeen pari aseman väliä ja nousta junaan sopivassa kohtaa, kun on nautittu kohtalainen määrä upeita maisemia. Lopulta murmelit tulivat kurkkimaan meidän menoa ja söivät viimeisiä tuoreita ruoho tupsuja talven varalle välittämättä meistä.
4 päivä:
Hissillä Zermatt - Furi - Trockener Steg.
Aamu valkeni erittäin sumuisena, mutta yöllinen sade oli jo loppumassa. Sankka pilviverho kuitenkin leijui kaupungin yllä, mutta Matterhorn televisiokanavalta nähtiin livekamerasta, että ylhäällä oli jo selkeää. Hissit eivät kuitenkaan ehkä kaikki liikkuneet vielä?
Päästiin kuitenkin kuten suunniteltu Trockener Steg asemalle ja Klein Matterhornin hissikin alkoi jo kulkemaan, mutta me jätetään se ehkä loppuviikkoon koska suunnitelmissa on vielä Breithornin huiputus. Meillä oli siihen varaus huomiselle, mutta opas on tiukasti sitä mieltä, että siellä tuulee liikaa. n. 100 km tunnissa....aika vinkeetä!
Trekattiin ylämäkeen aika mageen näköistä kivikko- tai kalliopolkua ylös Gandegg hyttelle. Matkalla oli todella kylmä tuuli ja me olimme tietysti pukeutuneet eilisestä viisastuneena (tai tyhmistyneenä) hyvinkin kevyesti, mutta onneksi on vuorikokemusta sen verran, että repussa kulkee monta hyvää vuoristovaatekappaletta, joten niitä nyt jumpattiin sitten päälle oikein urakalla!
Kahvit todella hiljaisella hyttellä, räntää alkoi jo satamaan ja luntakin oli aavistus maassa...
Takaisin alemmalle hissiasemalle ja siitä laskeutumissuunta alas jäätikön reunaa mukaellen reittiä nimeltä Matterhorn glacier trail. Ja reitti oli kyllä nimensä veroinen ja kaiken vaivan arvoinen, sillä saimme kokea matkan aikana kaiken sen mitä vuoret voi sään puolesta tarjota. Parin tunnin aikana satoi rakeita todella kovan tuulen säestyksellä, lunta ja laakson pohjalla jäätikön reunalla paistoi aurinko lämpimästi. Siinä käytimme pienen hetken eväiden syömiseen ja kävelimme myös ihan jäätikön reunalle ja Merja sai toteuttaa yhden suurista toiveistaan eli koskettaa jäätikköä. Olimme tosin jo Nepalissa kävellyt jäätiköllä, mutta se oli moreenin peitossa joten sitä ei juuri edes huomannut. Samoin tietysti Island Peak:lle kiivetessä ylitetään jäätikkö, mutta muistikuvat siitä on niin hatarat, etten muista edes koskettaneeni ikiroutaa tai tuota miljoonia vuosia vanhaa jääpeitettä, Se oli hieno hetki tämmöisen pienen ihmisen elämässä, Kävimme nimittäin Uudessa-Seelanissa kyllä jäätikön reunalla, mutta siihen ääreen ei saanut mennä silloin koska kaksi hollantilaista oli juuri edellisellä viikolla kuollut siinä kun iso pala jäätiköstä lohkesi ja he jäivät alle.
Matkan jatkuessa jouduimme vielä toiseen lumimyrskyyn ja jännittäväähän se oli, nimittäin juuri ketään muita kuin yksi trekkaaja perhe pienen pojan kanssa, jotka menivät meidän kanssa samaan aikaan ja samaan suuntaan - ei reitillä näkynyt. No, kolme ihmistä taisi tulla tuon parituntisen aikana vastaan. Halusin vielä käydä testaamassa Matterhornin juurella itse vuorelle nousua, oli nimittäin melkoisen mojovan näköinen trekkipolku sinne... Mutta ei päässyt kovin pitkälle kun tuuli yltyi jo aika puhuriksi ja lunta alkoi tulla enemmänkin.
Itse Matterhorn jonka juurella siis olimme, oli koko ajan sankan pilviverhon peitossa.
Tiukka alamäki vielä melkoisessa myräkässä alas ja tulimmekin sitten Schwarzseen hissiasemalle, missä hyppäsimme hissiin ja yhden vaihdon kautta alas kaupunkiin.
Kaupungissa paistoikin sitten jo lämpimästi aurinko :)
Aivan kerrassaan upea päivä!
Aika taukoineen 4:18. laskua tuli 754 m.
Hissillä Zermatt - Furi - Trockener Steg.
Aamu valkeni erittäin sumuisena, mutta yöllinen sade oli jo loppumassa. Sankka pilviverho kuitenkin leijui kaupungin yllä, mutta Matterhorn televisiokanavalta nähtiin livekamerasta, että ylhäällä oli jo selkeää. Hissit eivät kuitenkaan ehkä kaikki liikkuneet vielä?
Päästiin kuitenkin kuten suunniteltu Trockener Steg asemalle ja Klein Matterhornin hissikin alkoi jo kulkemaan, mutta me jätetään se ehkä loppuviikkoon koska suunnitelmissa on vielä Breithornin huiputus. Meillä oli siihen varaus huomiselle, mutta opas on tiukasti sitä mieltä, että siellä tuulee liikaa. n. 100 km tunnissa....aika vinkeetä!
Trekattiin ylämäkeen aika mageen näköistä kivikko- tai kalliopolkua ylös Gandegg hyttelle. Matkalla oli todella kylmä tuuli ja me olimme tietysti pukeutuneet eilisestä viisastuneena (tai tyhmistyneenä) hyvinkin kevyesti, mutta onneksi on vuorikokemusta sen verran, että repussa kulkee monta hyvää vuoristovaatekappaletta, joten niitä nyt jumpattiin sitten päälle oikein urakalla!
Kahvit todella hiljaisella hyttellä, räntää alkoi jo satamaan ja luntakin oli aavistus maassa...
Takaisin alemmalle hissiasemalle ja siitä laskeutumissuunta alas jäätikön reunaa mukaellen reittiä nimeltä Matterhorn glacier trail. Ja reitti oli kyllä nimensä veroinen ja kaiken vaivan arvoinen, sillä saimme kokea matkan aikana kaiken sen mitä vuoret voi sään puolesta tarjota. Parin tunnin aikana satoi rakeita todella kovan tuulen säestyksellä, lunta ja laakson pohjalla jäätikön reunalla paistoi aurinko lämpimästi. Siinä käytimme pienen hetken eväiden syömiseen ja kävelimme myös ihan jäätikön reunalle ja Merja sai toteuttaa yhden suurista toiveistaan eli koskettaa jäätikköä. Olimme tosin jo Nepalissa kävellyt jäätiköllä, mutta se oli moreenin peitossa joten sitä ei juuri edes huomannut. Samoin tietysti Island Peak:lle kiivetessä ylitetään jäätikkö, mutta muistikuvat siitä on niin hatarat, etten muista edes koskettaneeni ikiroutaa tai tuota miljoonia vuosia vanhaa jääpeitettä, Se oli hieno hetki tämmöisen pienen ihmisen elämässä, Kävimme nimittäin Uudessa-Seelanissa kyllä jäätikön reunalla, mutta siihen ääreen ei saanut mennä silloin koska kaksi hollantilaista oli juuri edellisellä viikolla kuollut siinä kun iso pala jäätiköstä lohkesi ja he jäivät alle.
Matkan jatkuessa jouduimme vielä toiseen lumimyrskyyn ja jännittäväähän se oli, nimittäin juuri ketään muita kuin yksi trekkaaja perhe pienen pojan kanssa, jotka menivät meidän kanssa samaan aikaan ja samaan suuntaan - ei reitillä näkynyt. No, kolme ihmistä taisi tulla tuon parituntisen aikana vastaan. Halusin vielä käydä testaamassa Matterhornin juurella itse vuorelle nousua, oli nimittäin melkoisen mojovan näköinen trekkipolku sinne... Mutta ei päässyt kovin pitkälle kun tuuli yltyi jo aika puhuriksi ja lunta alkoi tulla enemmänkin.
Itse Matterhorn jonka juurella siis olimme, oli koko ajan sankan pilviverhon peitossa.
Tiukka alamäki vielä melkoisessa myräkässä alas ja tulimmekin sitten Schwarzseen hissiasemalle, missä hyppäsimme hissiin ja yhden vaihdon kautta alas kaupunkiin.
Kaupungissa paistoikin sitten jo lämpimästi aurinko :)
Aivan kerrassaan upea päivä!
Aika taukoineen 4:18. laskua tuli 754 m.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti