Alhaalla hissiasemalla oli odottava tunnelma laskettelijoiden ja kapuajien joukossa, oli laskettelijoita, kiipeilijöitä jäähakkuineen ja köysineen ja meitä tavallisia tallaajia ja sitten turisteja, joiden tarkoitus oli vain mennä ylös maisemia ihailemaan. Kiinalaisia, intialaisia ja japanilaisilla tuntui olevan nyt kesäloma. Vähän kuten meilläkin. Hissikin oli vahtunut korimalliin kun tuulta oli ilmassa vähemmän. Opaskin löytyi lopulta, ylöspäin oli menossa ainakin 3-4 eri ryhmää. Hissimatka oli kuin sillit suolassa mut ei ollut vilu.
Opas tuumasi että kävellään 3/4 matkasta ja sitten laitetaan jääraudat. Mentiin kiltisti jonossa kun meidät oli jo köytetty sisällä samaan köyteen. Se olikin hauska sitten mennä tuosta pyörö-ovesta koko porukan kerralla. Meitä oli 6+opas. Kävely oli mukavaa lähes tuulettomassa säässä ja kuvia otinkin GoProlla sen minkä ehdin. Kuumakin alkoi olemaan vaikka lämpötila oli -10 pakkasta. Kummasti aurinko vaan lämmitti.
Tultiin pienen railon tuntumaan ja siinä otettiin lyhyt evästauko ja laitettiin jääraudat. Tässä vaiheessa reitti oli sen verran pitävän oloinen että varmaankin olisi noilla meidän omilla kengilläkin päässyt ylös Kilian tyyliin. Vuokrakenkien jäykkä pohja toki säästää jalan taipumista. Hieman kun vertaa Mt.-Malminkartanon mäkeen niin talviolosuhteissa se helposti on vaativampikin , kun veivaa vaan tarpeeksi pitkään. Onneksi keli osui todella kohilleen meille kun vertasi edelliseen päivään.
Tiukempaa mäkeä mentäessä ylös jääraudat pitivät hyvin ja hieman piti asetella jalkoja vinottain niin polvikulma pysyy hyvänä. Kuvailin sopivin välein ja ihmeellisesti GoPron kotelon sisään kertyi kosteutta ja sitä piti tuulettaa jotta linssi ei menisi kokonaan huuruun.
Huipulle päästiin vähän niinkuin yllättäen, odotus oli pidemmästä matkasta. Opas veti kokoajan tasaiseen tahtiin. Huipulla ihailtiin Mont Blanc massiivia ja kaikkia korkeita huippuja, joita oli silmän kantamattomiin. Kuvailujen jälkeen päästiin nauttimaan pulkkamäestä harmi vaan kun pulkat unohtu kotiin. Olis ollut melkoisen makeeta hurahtaa mäkeä alas. Tosin huikean näköisen railon kohdalla olis pitänyt jarruttaa aika lailla tai jos olisi kääntänyt toiseen suuntaan niin aikamoisen hyppyrimäkeen olisi joutunut.
Railon kohdalla jäärautojen irrotus ja pidempi evästauko. Hunajatee maistui hyvältä. Alas tullessa sai hyviä kuvia muista ryhmistä ja muutamista yksinäisistä seikkailijoista. Opas piti reipasta vauhtia, koska iltapäiväksi oli odotettavissa pilviä ja huonompaa keliä. Lopulta kun päästiin takaisin lähtöpaikkaan niin pilviä jo roikkui satunnaisesti ilmassa. Nyt oli huiputus oluen paikka!
Ravintolassa istuttiin tovi ja toinenkin. Ruuhkaista tuntui olevan ja kun lopulta lähdettiin hissillä alas niin keli oli ihan utuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti