Zermatt Tour 5-6

5 päivä:

Oberrothorn 3415m

Merjan kertomana

Viidennen lomapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta Matterhorn näkyi kuitenkin kokonaisuudessaan eli pilvet olivat ylhäällä.

Meillä ei vielä illalla ollut ihan selkeää suunnitelmaa tästä päivästä, mutta yöllä sain ajatuksen, että käydään katsomassa niitä seutuja missä kävimme ihan ensimmäiseksi, mutta nyt osan matkaa junalla ja hisseillä. Ensimmäisenä päivänähän nousimme suoraan kaupungista ylös sen rapiat tonnin nousua ja päivästähän tuli silloin tosi pitkä! Nyt ei enää ihan puhtia riitä siihen ja on mukava koeajaa tuo ihmeellinen junan/raitiovaunun ja hissin sekoitus eli kaapelivaunu, joka kulkee kokonaan maan alla ja nousee todella jyrkästi 1620 metristä 2288 metriin. Ja olihan se kyytiä! Aivan fantastinen n. neli ja puoliminuuttinen, varsinkin alaspäin tulevan junan kanssa kohtaaminen kapeassa ohituspaikassa.

Jatkoimme Sunneggasta heti suoraan ylös, nyt tavallisella condoli hissillä Blauherd:iin ja siitä vielä yksi vaihto ylös isolla hissillä Rothorniin. Nyt olimme jo 3103 metrissä ja tästä lähdettiin nopsasti tunkkaamaan ylös kohti huippua. Pieni saksalaisryhmä huuteli jotain peräämme ja Tomi katselikin puhelimesta sadetutkaa, josko sadetta olis tulossa ja siitä varoittelivat? Ehkä he kumminkin vaan halusivat tietää mihin ollaan menossa ja tulla mukaan, koska kaksi heistä lähtikin kävelemään meidän peräämme.

Ensin oli tiukka laskettelumäki alas Furggjin solaan- laskua 125 m - ja siitä alkoi ensin loiva polku rinnettä pitkin, joka tietysti tiukkeni koko ajan. Polku oli osittain jäässä pinnasta, koska alastullessa se oli alkanut auringon lämmöstä sulaa ja oli aika liukas ja jotenkin savinen.

Ihan tiukkaa nousua oli ja minulla alkoi tietysti jo noissa korkeuksissa päätäkin särkemään. Välillä oli aika kylmäkin, joten jumpattiin jo hissiasemalla lisää vaatetta päälle ja sitten taas välillä pois. Sitähän se on täällä, kun paikoin tulee todella kylmästi ja pakkastahan tuolla on jos ei aurinko paista tai ainakin nollassa.

Vajaan tunnin kun oltiin tultu alkoi polku jyrkkenemään ja samalla muuttui koko ajan kivisemmäksikin. Oli ihan paikkoja jo, ettei ollut ihan varma menikö se siitä vai jostain toisesta kohtaa. Sitten alkoi olla jo lumisiakin paikkoja eli polku oli osittain kovaksi jäätyneen lumen peitossa ja irtokiviä todella runsaasti. Tomi tietysti olis vaikka juossut sen ylös niin, että heilahtaa, mutta meikä tietysti joutui tunkkaamaan ja huilaamaan tämän tästä. Onneksi ei ole sykevyötä, maksimeillahan meikä menee tuolla kun happea on vähän eikä kuntoa sen enempää :)
Välillä oli hienoja taideteoksia, joissa oli ehkä jokin sanoma, mutta multa ne meni ohi, koska välillä oli tosi kylmä ja sai laittaa jo kaikki peliin, että siinä uskalsi edes hetkeksi nostaa päätään maan pinnasta ja katsoa maisemia, jotka tietysti oli aivan huikaisevia!

Jossain vaiheessa aloin jo kyselemään, että eikö tästä tule loppua ollenkaan. Nimittäin itse huippu oli harjanteen takana, joten sitä ei nähnyt niin että olisi pystynyt muodostamaan jonkun käsityksen missä mennään ja pitkäkö vielä. Kun matkaa oli jäljellä ehkä noin 10 minuuttia niin minulta meni sisu kurkkuun, polku katosi vähän väliä jonnekin eikä näkynyt edes yhtään jalanjälkeä että olisi voinut arvata mistä se meni. Rinne oli todella jyrkkä ja täynnä jalkojen alla pyörivää irtokiveä ja isojakin lohkareita. Luntakin oli. Sanoin, että en tule enempää, mene sinä. Ja pikkasen siinä taisin jo kiukustuakin ja mietin että mitä perkelettä mä täällä teen. Vois istua jossain kahvilassa ja juoda kuumaa kahvia ja syödä baakkelsia kuten muutkin turistit!

Tomi meni menojaan ja minä istahdin hetkeksi, mutta tuli niin kylmä että oli pakko jatkaa matkaa alas. Katsoin kellosta, että kuinka kauan mun pitää Tomia odottaa, ehkä noin vartin päästä kun katsoin ylös näin sinisen takin vilahtavan ja mitä kummaa - se JUOKSI sieltä alas!
Siinä sitten hetken neuvoteltiin ja kun sanoi ettei se loppu ole ollenkaan paha niin lähdin sitten KUMMINKIN ylös - olis jäänyt muuten paska muisto tuosta reissusta. Jossakin paikkaa vähän arvottiin mistä polku tai reitti menee ja minä kontin vähän nelivedollakin, mutta lopulta se HUIPPU
sitten oli siinä!

Aivan mahtava paikka. Näky oli uskomaton. Huipulta voi nähdä peräti 38 yli nelitonnista huippua! Pystysuora seinämä suoraan alas ja luminen siitä toiselta puolelta. Taisin muutaman kyyneleen siinä tirauttaa. Niin kivaa oli taas voittaa itsensä :D
Alas jopa hölkättiin loppumatkasta... Matkaa tuli 11,5km ja 2h 30min kun trekattiin alemmaksi kuin lähtöpaikka.

Sunneggaan asti laskeuduttiin eli laskua tuli n. 1300 metriä! Olipa hyvä alamäkitreenikin! Kuuma keitto maistui taivaalliselta. Ja loput sitten sillä maan alla kulkevalla ihmejunalla.
Ja kylästä taas takas ylös junalla, koska unohdin sauvat Sunneggaan.

Koska liikkuva kivi ei sammaloidu lähdemme vielä liikkeelle, hyppäsimme junaan viettämään picnic iltaa viinipullon kanssa tuonne Gornergrat:iin 3089 metrin korkeuteen,

“The wonderful things in life are the things you do, not the things you have.”
- Reinhold Messner


6 päivä:

Pilvinen ja aamusta hieman sateinenkin, vettä tuli vaan satunnaisia pisaroita samaan aikaan kun kaupungissa ollessa paistoi jopa aurinkokin. Lämmintä illalla jo 17 astetta.

Geokätköjä kaupungissa ja vähän kukkulallakin...välillä syömään hotellihuoneeseen ja nyt jaksaa sitten rymytä :)

Eli ketterää vaeltelua kaupungin ytimessä ja lopulta tuonne Furin suuntaan katsomaan geologisia ihmeitä, paikallisia hiidenkirnuja kivitaideteoksia ja sitten riipusillalla menosta nauttimaan. Päivä oli tosi tuulinen ja sadetta ei tullut nimeksikään eli keli oli hyvä. Geokätköjä tuli muutama plakkariin ja tuo lucky bell jätettiin odottamaan noutoa joltain itämaan ihmeen taivaltajalta josko se lopulta pääsisi pois euroopasta.

Suomessa se oli kiertänyt pitkän tovin ja nyt 'alppi'-kello jatkaa kulkuaan omia polkujaan.
Illalliseksi tuli hyvät Raclette perunat sekä lihalautanen ja alkupalaksi salaattia, päälle sopivasti olutta palautumiseen. Ihmeen jumissa on noi etureidet kaikesta puuhastelusta. Saatiin myös varattua tuo isompi huiputus mutta odotellaan miten toi lumisade kehittyy. Mikään ei ole varmaan ennekuin olet huipulla ja silloinkin pitää olla varuillaan.

Kartasta yritin etsiä korkeita paikkoja ja taisi käydä niin että ne korkeimmat vaelluspolkumaiset mestat on nyt valloitettu ja pari matalampaa paikkaa olisi tarjolla. Toki korkeemmalle pääsee tuolla hissillä mut säästetään se sitten isompaan huiputukseen. Eikä tiedä miten tota lunta on taas tullut yli 3 tonnisilla niin hieman liukastakin siellä voi olla joten taidetaan pysyä laakson suojassa.

Mentiin nyt vähän eri suuntaan  ja kaunistahan täällä on ihan joka puolella.

Tästä Merjan rymy menee mutta ei kokeiltu sitä..

kun suunnistava opas oli sitä mieltä ettei nyt tarvii rymytä. :-)

6. päivä yhteensä: 18km 4h 20min