tiistai 30. toukokuuta 2017

Nuts Karhunkierros 53k

kuva: Merja Ylihärsilä

Karhunkierroksella 56 km ajassa 6 h 23 min 23 sec 1630 metrin nousulla tuottaa tuskaa, raastoa, nautiskelua ja iloa!

Paikka ja reitti olivat tuttuja jo vuosilta 2014 ja 2015, jolloin taistelin tuon 160k matkan taskuuni. Tällä kertaa otettiin mittaa miten maisemiltaan upea reitti menisi hieman vauhdikkaammin lyhyemmällä matkalla.. Aamu unisena 80k matka jäi heti pois laskuista joten 53k passasi hyvin. Muutenkin omassa harjoittelussa pitäisi olla näitä perusmatkoja enempi jottei ihan jämähdä paikalleen sauvomaan. Lisäksi taso tulisi olemaan kova vaikka reitillä olikin paljon vielä lunta sekä läheiset arvokisat vaikuttivat monen startti päätökseen. Lopulta keli vaikutti olevan ihan passeli eikä lumikaan aiheuttanut päänvaivaa.

Matka lähtöpaikalle tehtiiin Asmon kanssa bussikyydillä. Siinä pohdittiin mitkä olis tavoitteet ja vauhdit. Lukittiin vauhti ~10km/h sekä tunnustellaan miltä meno maistuu. Kyydityksen jälkeen kahvioon nauttimaan virvokkeita mutten uskaltanut ottaa munkkia, juotiin kahvit sekä bansku energiaa ja yhden boosti geelin sekä vanhan auton mutustelin. Lämmittely untuvatakki sadetakkeineen lähtisi paluukyydillä maalipaikalle. Repussa oli pakattuna pipo, buffi, sukat, takki, muki, ensiapu+avaruuslakana, nesteet ja energiat. Arvioisin että paino ~2,5kg paikkeilla, kun nestettä oli 1,2l sekä täysi määrä karkkia ja energiaa.

kuva: Merja Ylihärsilä

Startin lähestyessä käytiin pusikossa tyhjennyksellä sekä tehtiin samalla kevyttä verraa ja tunnusteltiin fiilistä. Lopulta valuttiin porukan läpi eturivin tuntumaan, jossa oli pari parijonoa. Tästä päästiin hyvin lähtemään ensimmäisten kahdenkymmenen joukossa. Vauhti oli rivakkaa, muttei se tuntunut yhtään pahalta kun sai koneen lopulta käyntiin siinä parin kilometrin jälkeen. Ekassa kunnon alamäessä päästeltiin vauhdilla jono porukasta ohi ja muodostettiin oma letka. Alussa meitä oli siinä enempikin, mutta lopulta porukka vajeni neljään henkilöön.

Letkassa välillä kyseltiin haluaako joku vaihtaa paikkaa, mutta omasta mielestä yritin vain roikkua mukana. Oma olo ei ollut kevyen kevyt ja joutui keskittymään hengitykseen vähäisten sanallisten kommenttien kera. Kilsat naksuivat hyvää vauhtia ja hieman kyllä hirvitti, kun eka 10km meni 51 min. Toki tiedettiin että alku on tosi helppoa ja vaikenee koko ajan pikkuhiljaa. Päätin kuitenkin roikkua mukana ja katsoa miten äijän käy. Maisemat olivat hienoja mitä niitä nyt ehti katselemaan ja satunnaisia ohituksia tuli pitkänmatkalaisten kanssa. Lopulta toinen kymppi mittarissa aikaan 55 min.

kuva: Juha Saastamoinen

Muistelisin, että siinä 25km paikkeilla sovittiin Asmon kanssa, että otetaan naksu pois vauhdista. Yksi kevyt horjahdus oli tapahtunut Kitkan kivikossa ja onneksi Asmo selvisi ilman loukkaantumista. Itsekkin kompuroin jo joten parasta hieman hellittää. Letka vajeni yhdellä ja lopulta oltiin kaksistaan. Alun ylivauhti alkoi tuntumaan liikaa ja suolaakin olin jo popsinut monesti geelitankkauksen yhteydessä ja ihan muuten vaan. Kone vaan ei suostunut pitämään kierroksia ylhäällä. Tämä tietenkin johtui vauhtiharjoittelun puutteesta.. yleensä palauttelija vaan palauttelee. Matka ekaan huoltoon oli pitkä, jopa niin pitkä etten muistanutkaan miten pitkältä se tuntuikaan. Silmissä vilisti ne karhunkierroksen km viitat noiden kivikkojuurakkojen kera. Saatiin yksi karkulainen kiinni ja palauteltiin samaa vauhtia. Päässä oli usvaa ja pientä tuskaa.

kuva: Tomi.M

Basecamp; Nopea pullojen täyttö ja banaani, suolakurkku ja sipsi tankkaus. Nestettä olis pitänyt juoda enempi mutta olo tuntui kevyeltä. Pikaisesti matkaan ja samalla yritin arvella paljonko tämä pidensi reittiä edellisvuosiin verrattuna ja ainakin siitä tuli kilsa lisää jossei enemmänkin. Matka jatkui rauhallisen verkkaisen ripeästi eteenpäin ja energiaa mussutettiin koneeseen lisää kokoajan. Yleensä ylämäki oli paras paikka syödä ja juoda nestettä.

Etappi2 piti olla lyhyt pyrähdys, mutta vauhdin hiipuessa, lumen lisääntyessä ja kapeassa v-lumirännissä juoksentelu tuntui välillä ihan mahdottomalta. Matkalla bongasin tuttuja paikkoja ja yritin pitää hyvää fiilistä yllä vaikka juttu ei hirveesti lentänytkään. Varmaankin molemmat taistelimme heikotusta vastaan ja pohdimme miten viimeisen etapin selätämme helpoiten. Suo osuudella oli yksi liukas kohta ja Asmo tutustui märkään maaperään ja onneksi selvisi säikähdyksellä mutta hieman märkänä.

Meno oli aika hiipimistä kun lähestyttiin tuota viimeistä hienoa nyppylää, Konttaista ja sen tienvarsi huoltoa. Meno oli jo lähes hengailu tasoa ja puhettakin tuntui riittävän. Ilmeisesti palautuminen tapahtuu hitaassa vauhdissa. Asmoa oltiin kannustamassa ja tehtiin pikainen huolto ja syötiin kourakaupalla noita makoisia mandariineja, ne olivat tosi hyviä juuri jäätymis rajalla olevia.

kuva: Virva Vuorenpää

Lähdettiin yhdessä tunkkaamaan Valtavaaran kukkuloita ja mäet nousivat itsellä hyvin. Alamäissä jotenkin ei ollut tarpeeksi luottoa jalkoihin. Asmolla taisi olla toisin päin. Muutaman kukkulan jälkeen alkoi porukkaa lipumaan ohi. Osa oli 31k kärkiporukkaa ja muutamia 53k meni ohi. Lopulta jäin roikkumaan yhden letkan perään joka koostui 53 kärkinaisesta (luulin eka 31k) ja samassa letkassa oli muutama muukin. Asmo oli hivenen jäänyt yhdessä nousussa. Oletin että pian pyrähtää ohi jossain alamäessä. Lopulta nyppylät loppuivat ja viimeinen nousu alkoi jonka jälkeen pelkkää rallattelua maaliin. Tässä mäessä letkan vauhti hieman hiipui ja aloin katselemaan ohituspaikkaa. Jaloissa tuntui olevan puhtia ylämäkeen ja nyt se piti käyttää. Hihkaisin siinä että nyt tehot täysille ja kierrokset punarajalle.

kuva: Tomi.M

Huippu tuli äkkiä ja loivaan alamäkeen juoksu tuntui kulkevan joten pitkää loikkaa ja rullaavaa menoa oli luvassa. Sen verran portaiden vieressä juostessa meinasin pyrähtää mutkan pitkäksi. Tiukka kanttaus maalisuoralle ja hirmu tuuletuksia ja hyppyjä. Olipa se makoista rämäpäistä rallattelua.

kuva: Mika Kimmo

Hetken kuluttua Asmokin tuli ja nopeasti kuumaa soppaa masuun ettei roppa jäähdy liikaa ja saunan kautta oluelle sekä fiilistelemään kisatunnelmaa!

kuva: Merja Ylihärsilä

Numeroiden valossa pientä analyysia miten matka eteni. Tästä näkyy hyvin, että alussa vauhti oli hyvinkin ripeää, Siitä se sitten pikkuhiljaa hidastui mäkien ja lumimäärän lisääntyessä. Taukoihin aikaa meni maltillisesti toki gps käppyrä sen totuuden kertoo..

Etappi 1: 32,25 km,  aika 3:03:33,  keskivauhti  5:41 min/km
Basecamp taukoon meni 2 min 04 sec
Etappi 2: 17,05 km, aika 2:10:01, keskivauhti 7:38 min/km
Konttaisen taukoon meni 2 min 58 sec
Etappi 3: 6,7 km, aika 1:04:47, keskivauhti 9:40 min/km

kuva: Merja Ylihärsilä

Asmolle kiitos hyvästä alkuvauhdista ja seurasta matkalla!

kuva: Merja Ylihärsilä



1 kommentti:

  1. Onneksi Olkoon! ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!

    VastaaPoista